Sattuneesta syystä en kyennyt lauantaina antamaan täyttä panostani kansanterveyden parantamiselle, vaan keskityin ajatustyöhön pohtien vastauksia erilaisiin ontologisiin ja metafyysisiin peruskysymyksiin. Tänään kuitenkin ryhdistäydyin ja kävin rykäisemässä perinteisen sunnuntaipitkiksen. Matkaa kertyi kutakuinkin puolimaratonin verran, aikaa tuhraantui tunti ja 52 minuuttia.
Lenkkini sujui muuten mainiosti, mutta joku ilkeä ja pahantahtoinen sielu oli käynyt kylvämässä reittini täyteen loskaa ja tuulta, jotka yhdessä hidastivat matkaani. Loska kasteli kengät, kengät kastelivat sukat ja sukat kastelivat jalat, jonka vuoksi mieleni oli mustua, mutta jatkoin matkaani leuka pystyssä eteenpäin. Ei räntä, ei tuuli eivätkä edes Ruonalan palloiluhallilla järjestettyjen Kymen suurmarkkinoiden myyjämiehet pysäyttäneet matkaani, vaikka viimeksi mainittujen puheet grillimakkaroista, metrilakritsasta ja ilmapalloeläimistä kuulostivatkin houkuttelevilta.
Parinkymmenen kilometrin matkan aikana näin kaksi muuta lenkkeilijää. Toinen juoksi kuntoillakseen, toinen poliisia karkuun. En tervehtinyt kumpaakaan eikä kumpikaan tervehtinyt minua, sillä sellainen on tässä kaupungissa kiellettyä. Hymyilijät lähetetään länteen.
Perinteikkään lopetusvideon virkaa hoitaa tällä kertaa mainion ruotsalaisyhtye Graveyardin sävelteos Ain't Fit to Live Here. Tahtoisin omistaa kappaleen Kotkan kaupungille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti