Katse kohti mennyttä

Kuin tiimalasin hiekka ehtyy, on elämämmekin päivien viemää. Näin alkavat sekä amerikkalaisten kotirouvien suosikkisarja Päivien viemää että tämänpäiväinen blogikirjoitukseni. Päivieni lisäksi myös viikko alkaa olla luettu, jonka vuoksi ajattelin näpytellä jonkinlaisen yhteenvedon seitsemän edellispäivän urheilutapahtumista.

Maanantaina kävin lenkillä. En voi kertoa tarkemmin missä juoksin ja kuinka kauan matkoillani viivyin, sillä en sitä enää itsekään muista, mutta kuvittelisin, että tein lyhyen kovavauhtisen lenkin. Muistan kuitenkin, että lenkkini tapahtui Kotkan kaupungissa, jossa oli käsittämättömän kylmää ja pimeää, enkä nyt välttämättä puhu säästä. Tiistaina juoksin kommandopipoepisodin siivittämänä noin kahdentoista kilometrin verran. 

Keskiviikkona siirryin rautatieverkostoa apunani käyttäen meren rannalta Saimaan rannalle, enkä näin ollen koulun ja matkustuskiireiden vuoksi ehtinyt lenkkeilemään. Keskiviikon kohdalle merkitsemme siis lepopäivän.

Torstaina juoksin ensimmäisen tavallista pidemmän lenkkini moneen viikkoon. Kunnon pitkiksestä ei ihan voida puhua, mutta sain sentään jaloistani irti enemmän kuin sen tavanomaisen kympin, mikä tuntuikin aika piristävältä. Alunperin tarkoitukseni oli käydä juoksemassa jonkunsorttinen lenkki myös seuraavana päivänä, mutta koska perjantain pakkaslukemat olivat tippuneet kolmenkymin pahemmalla puolelle, päätin suosiolla siirtää urheilusuoritukseni seuraavaan päivään. Ulkoilutin itseäni kuitenkin sen verran, että ostin Intersportista uudet talvikintaat ja parin juoksusukkia. Raha paloi, kalorit eivät. Lauantaina juoksin vielä kolmisentoista lisäkilometria, mutta sunnuntain pyhitin levolle.

Yhteensä tällä viikolla kertyi mittariin siis noin viitisenkymmentä kilometriä. Vaikka lukema ei olekaan mitenkään päätä huimaavan suuri, tuntuu sekin jo pirun hyvältä. Näyttäisi siltä, että olen saanut polvikivun peikon viimeinkin selätettyä, ja se jos joku hymyilyttää. Täytyy toivoa, että saisin tulevilla viikoilla lisättyä harjoituskertoja vielä vaikka yhdellä ja samalla hieman monipuolistettua tätä treeniohjelmaa.

Kaikilla viikon lenkeillä oli jalassa aiemmin hehkuttamani Adiokset. Täytyy toivoa, että saisin tämän blogini kautta vähän tarkemmin pidettyä kirjaa siitä, millä tohveleilla mikäkin lenkki on juostu. Isot pojat kylillä huutelivat, että niin kannattaa tehdä.