Kenkäkaupasta valikoitui mukaan pari Adidaksen valmistamia Adios 2-tossuja. Ajattelin, että vaihteen vuoksi olisi kiva koittaa jalkaan vähän kevyempää kenkää, sillä aiemmin oli juossut käytännössä katsoen pelkästään Asicsen 1150-tossuilla, jotka ovat rakenteeltaan melko järeät ja jäykät. Muutamaan otteeseen olen tosin hairahtanut kokeilemaan jotakin toista saman valmistajan mallia, mutta olen kuitenkin aina nopeasti palannut takaisin viiskymppisten pariin. Koska Asicselta ei löytynyt himoni tyydyttävää kevytkenkäisempää vaihtoehtoa, jouduin ensimmäistä kertaa koko juoksu-urani aikana vaihtamaan kenkämerkkiä.
 |
| Kuva: Adidas |
Tämä oli pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri juoksijalle, sillä tuskin mikään muu kertoo juoksijasta yhtä paljon kuin tämän kengät. Yksinkertaisia japanilaisvalmisteisia kenkiä käyttävät ne, jotka juoksevat hartaasti mutteivät tahdo tehdä itsestään suurta numeroa, kun taas esimerkiksi eriskummalliset varvastossut löytävät tiensä todennäköisimmin kokeilunhaluisten seikkailijasielujen jalkoihin. Tuulitunnelissa testattuja erikoisvalmisteisia kisakenkiä käyttävät jäntevät puoliammattilaiset siinä missä tv-mainostetut easyTone-treenitossut pölyttyvät helposti höynäytettävien pölkkypäiden vaatekaapissa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta en jatka.
Ensivaikutelma kengistä oli melko hämmentävä. Tossut tuntuivat niin käsittämättömän kevyiltä, että vedin ne ensimmäistä kertaa jalkaani äärimmäistä varovaisuutta ja suurta harkintaa käyttäen, sillä pelkäsin niiden hajoavan punertavaksi pölyksi yhdenkin hätäisen liikkeen seurauksena. Kun otin ensimmäiset juoksuaskeleet kaupan lattialla yllätyin siitä, kuinka tukevalta jalkineet tuntuivat niiden keveydestä huolimatta. Ostopäätös sinetöityi melko nopeasti, vaikka vielä hieman jännitinkin uuteen merkkiin siirtymistä.
Alkuun hieman mietitytti kuinka kengät soveltuvat talvikeleille, mutta jo ensimmäisellä lenkillä kävi selväksi, että moiset epäilykset olivat turhia. Pohjan kuviointi on melko kevyehkö, mutta ainakaan toistaiseksi en ole huomannut mitään suurempia pito-ongelmia. Liekö syynä Continentalin mysteerinen taikakumi, josta pohjat on ainakin mainsolätkän mukaan valmistettu.
Juostessa kengät rullaavat hemmetin hyvin ja hanakasti. Tekisin melkein mieli kuvitella, että Adiosten myötä juoksuvauhtikin olisi hieman kasvanut, vaikka se lieneekin lähinnä yltiöpositiivista toiveajattelua. Niin tai näin, tuntuu askellus ainakin aiempaa kevyemmältä.
Tossujen sisäänajo on yhä hieman kesken, enkä ole vielä ehtinyt juosta niillä yhtään varsinaista pitkistä. Toisin kuin Asicsini aiemmin, tuntuvat nämä kengät asettuvan jalkoihin sopivaksi nopealla tahdilla. Yleensä olen mallista riippumatta huomannut uusien kenkien puristavan vasemman jalan jalkapöytää muutaman ensimmäisen juoksukerran ajan, mutta tämän parin kanssa en ole huomannut edes viitteitä mokomasta vaivasta. Toki kestää aikaa, että jalkani tottuvat kenkiin ja kenkäni jalkoihin, mutta ainakin toistaiseksi olen selvinnyt ilman mainittavimpia kasvukipuja.
Parin viikon perusteella Adiokset vaikuttavat niin hyviltä, että peruspessimistisenä luonteena pelkään niiden pian murtavan jalkapöytäni tai vähintään ratkeavan saumoistaan. Kevyt rakenne pistääkin kieltämättä miettimään, ehtiikö kengälle kertyä yhtä paljon kilometrejä kuin aiemmille tossupareilleni, mutta siihen osaa vastata vain aika. Tällä hetkellä en kuitenkaan voi tehdä muuta kuin todeta, että tämän parempia kenkiä en ole koskaan omistanut. Suosittelen sullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti