Kun astuin sisään Nordean aulaan ja käänsin kurssini kohti automaattinurkkausta aloin ihmetellä, miksi sain pankkikansan jakamattoman huomion osakseni. Syy selvisi pian, sillä nostaessani rahakäteisvaroja huomasin unohtaneeni riisua kommandomyssyni, mikä antoi syyn epäillä, että kenties osa finansseistaan huolehtivista asiakkaista pelkäsi minun pian nostavan hieman rahaa heidänkin pörsseistään. Kukaan ei onnekseni yrittänyt suorittaa siviilipidätystä tai soittanut paikalle sinisiä virkaveikkoja, joskin kaikki tällaiset yritykset olisivat joka tapauksessa olleet turhia, sillä Kymenlaakson nopeimpana kollina olisin kadonnut pimenevään iltapäivään nopeammin kuin paperiteollisuus Myllykoskelta.
Juostessa kasvot peittävä hämärämiesmyssy tuli kuitenkin tarpeen. Lämpömittarini nopeahopea näytti seitsemäätoista pakkasastetta, jonka lisäksi myös Mussalon sataman tuulisukat heiluivat reippaasti kireässä talviviimassa. Tämä luonnollisestikin hidasti hieman askellusta ja teki erityisesti siltojen ylittämisesti melko epämiellyttävää. Tuulen vuoksi tarkoituksenani olikin aluksi hölkätä vain lyhyt piristävä lenkki, mutta loppujen lopuksi kilometrejä tuli mittariin kuitenkin melkein kaksitoista. Joskus näinkin päin.
Taisin jossain aiemmassa postauksessa mainita ostaneeni jokin aika sitten uudet kengät, ja jos en sanonut, niin nyt se on ainakin tehty. Jossain vaiheessa voisin kirjoittaa niistä hieman syvällisemmänkin analyysin, mutta tällä kertaa tyydyn vain toteamaan että perhana, teinpä hyvän ostoksen.
Loppuun vielä ruotsalaisen rock-yhtye Kamchatkan hurjaa jytkytystä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti