Aamulla herättyäni päätin vielä palkita itseni muna-makkara-aamiasella ja muutamalla paahtoleivänsiivulla, mikä oli tietenkin melko kehno ratkaisu juoksu-urakkaani silmälläpitäen. Kun lopulta pääsin ulos lenkkeilemään, oli vatsankupuni vielä pullollaan ja pääni hieman painava edellisillan hedelmällisten keskustelujen ja raskaiden ajatusten taakasta. Siksi kävikin niin, että viiden kilometrin mittapylväällä jalkani väsyivät ja mahani oli kääntyä ympäri, joten päätin kääntyä takaisin kotiin. Tämän taiston hävisin.
Päätökseni johti siihen, että piirsin Kotkan kaupungin kartalle kummallisen näköisen edestakaisen viivan. Jostain kumman syystä tällaiset "sinne-ja-takaisin"- tyyppiset lenkit ovat usein pirun tylsiä juosta. Mä pyrin useimmiten suunnittelemaan juoksureittini niin, että ne muodostavat jonkunsorttisen ympyrän, neliön tai kahdeksikon. Erikoista kyllä, mutta sellaiset lenkit tuntuvat paljon mukavammilta ja motivoivimmilta juosta, kun taas suorista, edestakaisista lenkeistä tulee tylsä suorittamisfiilis.
Juoksentelun ohessa kuuntelin tänään Sinuhe egyptiläistä äänikirjana, minkä myöntäminen todennäköisesti karistaa viimeisetkin rippeet hurjan kovisjätkän maineestani. Kun Sinuhe loppui, laitoin korvalappuihin rajua rokinjytkettä. Tässä Clutch, maailman paras bändi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti